Juhlinta jatkuu ja jatkuu...

Heti Papan juhlien perään oli aika juhlia meidän 14-vuotiasta. Pidettiin juhlat kahdessa osassa eli pienet kahvitukset isovanhemmille kotona ja toiset kahvitukset kummeille mökillä. 

Aamulla oli päivänsankarin toiveesta vohveleita tarjolla tuoreiden sämpylöiden lisäksi.

Kahvipöydästäkin löytyi mm. mokkapaloja, maailman parhaita sekä pikku pizzoja päivänsankarin makuun ja lisäksi raparperimarenkipiiras ja kaurasipsejä juustodipillä. 

Valkosuklaamustikkakakku leivottiin sitten kummien kahvitteluun mökille.

Vielä on heinäkuu, mutta illat ja yöt alkavat olla melko pimeitä. Viikko vielä lomaa jäljellä!!

Annika

Yllätysjuhlintaa Kasnäsissa

Torstaina meidän pappa täytti 70 vuotta. Hän oli ilmoittanut, ettei järjestä juhlia, vaan on juhlapäivänä poissa kotoa. He olivat kaikessa rauhassa mummun kanssa kahden suuntaamassa juhlalounaalle Kasnäsiin. Mutta kuinka ollakaan meidän perhe istui jo valmiina lounaspöydässä päivänsankarin sinne saapuessa. Yllätys oli mieluinen! Vietettiin mukava iltapäivä jutustellen sekä herkutellen.

Juhlinnan jälkeen meidän perhe tietysti kierteli vielä muutamat venerannat 😉

Annika

kaupunkiseikkailemassa

Tiistaina oli aika kurkistaa yhteen joululahjaan hiukan tarkemmin. Saimme nimittäin joululahjaksi Cityspottingin löytöretkilahjakortin, jolla pääsee kaupunkiseikkailemaan Tampereella. Kaupunkiseikkailuun kuuluu 63 tehtävärastia ympäri Tamperetta. Puhelimeen ladattu kartta avaa rasteja, kun saapuu oikeaan paikkaan. Rastilla on aina video, joka kertoo jotain mielenkiintoista kyseisestä paikasta. Lisäksi siinä saattaa olla jokin pieni tehtävä, joka tulee suorittaa. 

Tiistaina me seikkailtiin ihan Tampereen ydinkeskustassa ja saatiin suoritettua 16 rastia. Lahjakortin aktivoinnista alkaen, meillä on puoli vuotta aikaa suorittaa nämä kaikki 63 rastia. Osa rasteista on autoilumatkan päässä, mutta osa taas saavutettavissa pyörällä kotoakäsin.

Meistä kukaan ei ollut käynyt Herrainmäellä aiemmin. Alue yllätti koollaan ja väljyydellään, vaikka onkin uudisrakennusten tiiviisti piirittämä.

Viimeisin talo rakennettiin mäelle vasta 1960-luvulla ja edustaa selvästi omaa aikaansa tuolla 1800-luvun lopun pitsihuviloiden seassa. Oltiin aika varmoja, että tuossa talossa on uima-allassiipi.

Seuraava mäennyppylä olikin meille tutumpi. Näsinkallio ja Milavida.

Poika suorittu mielellään nämä liikunnallisemmat rastit.

Yksi rasti vei meidät Amurin työläiskorttelille. Siellä joimme maistuvat pullakahvit Amurin Helmessä ja sen päätteeksi päätettiin kiertää vielä museokorttelikin.

Pyynikin kirkkopuistossa tehtävänä oli löytää vihjeiden mukaiset haudat ja saada vielä hautakivien teksteistä selvää. 

Kartassa vihreällä näkyvät meidän jo suorittamamme rastit. Tämä oli todella mielenkiintoista ja kuten järjestäjä lupaakin, niin paljon on sellaisia paikkoja joiden ohi on kulkenut ymmärtämättä tarkemmin paikan merkitystä tai historiaa. Myös lähimatkailu avartaa!!

Annika

mökkiherkkuja

Viime kesänä kokeilimme ensimmäisen kerran tikkupullia ja täytyihän tämä hyväksi havaittu iltapala uusia tänäkin kesänä.

Mustikat ovat kypsyneet metsässä ja niitä tuntuu jälleen olevan ihan reilusti. Nopeasti keräsin ihan mökin vierestä piirakkamarjat. Mustikkapiirakka pullapohjalla on kyllä hyvää!

Nyt hiukan epävakaisempaa säätä. 

Toivotaan että nämä tyynet, lämpimät ja aurinkoiset päivät 

vielä palaavat lomamme viimeisiksi viikoiksi.

Annika

Ellivuori Highpark

Viime torstaina suuntasimme kiipeilypuistoon Ellivuoreen. Emme olleet aiemmin käyneet tässä kiipeilypaikassa. Paikka oli oikein kaunis. Ratoja oli vain neljä ja alkuun se tuntui varsin vähäiseltä. Radat olivat helpoimmasta alkaen paljon fyysisempiä kuin muissa puistoissa. Minä selviydyin juuri ja juuri kahdesta ensimmäisestä radasta. Mies ja poika urakoivat vielä kolmosradan, mutta haastavimmalle nelosradalle ei meistä kukaan halunnut eikä edes jaksanut lähteä. Paikka oli kiva, mutta radat eivät tehneet meihin positiivista vaikutusta, joten tuskin toisten tulee lähdettyä tänne kiipeilemään.

Vähän haaveilemme josko vielä tässä lomalla ehdittäisiin kiipeilemään meidän suosikki puistoon eli Hugo-parkiin Aulangolle.

Annika

Veneillen kotiin...

 . . . tai ainakin melkein. Keskiviikkona veneilimme mökkikunnasta kotikaupunkiin ja takaisin. Aurinkoinen ja tyyni sää suosi meitä. Matka kulki Lempäälän kanavan kautta Valkeakoskelle, josta jälleen kanavan kautta jatkettiin Kangasalle. Pari muutakin kanavaa reitille osui, mutta noista Apian sekä Kaivannon kanavista päästiin läpi ilman sulutuksia. Aikaa tähän retkeen kului 10 tuntia ja kilometrejäkin kertyi 160. 

Miehen kehittämä lomastressi helpottui heti, kun pääsi veneilemään.

Teini viihtyi enimmäkseen kajuutassa ruutua tuijottaen, mutta aina välillä sentäs tuli kannelle paistattelemaan päivää.

Apian kanava

Kaivannon kanava

Lounaalla kävimme Kaivannon keitaalla, jossa nautittiin maukkaat burger-annokset.

Mobiliaan emme tällä kertaa rantautuneet, mutta ehkä ensi kerralla.

Pelisalmen silloilta on maisemia ihasteltu usein, mutta nyt päästiin katsemaan niitä vesiltä.

Paluumatkalla pistäydyttiin kahvilla Valkeakoskella Mokkapirtissä.

Mukava päivä vesillä. Tälle kesälle suunnitteilla ainakin vielä toinen tämmöinen koko päivän mittainen veneretki. 

Annika