Yhteenveto kesältä 2023

Tämä oli varsin poikkeuksellinen kesä, sillä mitään erityistä remontti-, korjaus- tai uudiskohdetta ei ollut. Kesämökin nuohous tulee huolehtia kolmen vuoden välein ja tänä kesänä oli jälleen nuohouksen aika.

Tämän kesän juttu taisi sitten olla pojan kasvamisen myötä pieneksi jääneen lasten mönkkärin myynti ja sen tilalle hankittu, koko perheen suosion saavuttanut, vesijetti. Jettiä varten mies teki pieniä muutostöitä laituriin. Soutuvene sai siirtyä jettitelineen tieltä pois. Nyt saadaan jetti vedestä pois omaan pihaan ilman että täytyy aina lähteä trailerin kanssa veneenlaskupaikalle asti.

Näistä pojan ottamista upeista tunnelmakuvista välittyy tämän kesän kauneus. Ja nämä kuvat kertovat myös kuinka tärkeää meille on järvenrantatontti. Veden äärellä on mahdollisuuksia niin moneen...

Nähtäväksi jää mitä mökkipuuhia kesä 2024 tuo tullessaan. Nyt tämä Ainoranta blogi vaipuu jälleen talviuneen ja aktivoituun kevään myötä. Talvipesän puolella voi seurata puuhiamme samoin kuin instassa @talvipesa. 

Annika

mökkikauden päätös

Perjantaina suuntasimme miehen kanssa kahden viettämään viimeistä mökkiviikonloppua tällä kaudella. Virallista kesämökkikauden päätöstä eli venetsialaisia vietittetiin jo viikko sitten, mutta me halusimme nyt juhlistaa tätä omaa mökkikautemme päätöstä. Perjantai iltana herkutelttin ja nautittiin viiniä telkkarista suosikki sarjoja katsellen. Takkatuli ja kynttilät loivat lämpöisen tunnelman pimenevään syysiltaan.

Lauantaina päivällä poutasäässä laiteltiin pihassa paikkoja talvikuntoon. Iltapäivästä sateen ropistessa lokoiltiin mökissä hyvän kirjan sekä tv-ohjelmien kanssa. Illalla lämmitettiin sauna ja pulahdettiin uimaan yllättävän lämpöiseen järviveteen.

Syksyn merkkejä oli jo nähtävissä mökkipihassa. Kovin autioilta sekä asumattomilta näyttivät meidän terassit sekä laituri ilman kalusteita ja vesikulkuneuvoja.

Tämä kesäkauden mökkiyö saldoksi tuli 49. Laskuri toimi jälleen hienosti.

Nyt on portti jälleen suljettu ja mökkikesä 2023 saatu päätökseen.

Ja vaikka seuraava kesä tuntuu olevan todella kaukana, niin yllättävän nopeasti se taas saapuu.

Annika

Sadonkorjuu

En todellakaan ole mikään viherpeukalo ja en ota puutarhan hoidosta mitään stressiä. Minä en poimi, kerää, säilö, hilloa, pakasta jne. hikihatussa vaan ihan oman innon ja fiiliksen mukaan. Tänä vuonna poimin pakkaseen kaksi 0,5 litran rasiaa mustikoita. 

Ystävät toivat meille juhannuksena yrttien taimia sekä lehtikaalin taimen. Kaikki ovat säilyneet hengissä ja tuottaneet satoa. Yrttejä tulee napsittua ruokiin tuoreeltaan. Lehtikaalista päätin kokeilla tehdä sipsejä. Se oli ihan onnistunut kokeilu ja miehen kanssa naposteltiin ihan sellaisinaan nuo sipsit.

Meidän perheessä ei sieniä syödä, mutta minusta sienestäminen on ihan mukavaa puuhaa. Meidän mökkipihaan nousee joka vuosi kanttarelleja. Nyt kuivuus teki niistä kovin pieniä ja vaaleita, mutta kelpasivat työkaverille kuitenkin.

Lämpö ja aurinko ei ehtineet kypsyttämään yhtäkään kirsikkatomaattiterttua, joten poimin sadon ja jatkan kypsyttelyä kotikeittiössä. Pikkupaprikat kypsyivät paremmin ja niitä päästiin muutama maistelemaan ja loput niistäkin keräsin sisälle kypsymään.

Nyt siirryn odottelemaan, että kotipihassa kypsyy omenat ja luumut.

Annika

Mökkiviikonloppu

Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa loman jälkeen ovat olleet jälleen melkoisen hektisiä. Viikko sitten oltiin myös viikonloppu mökillä, mutta en vaan saanut aikaiseksi siitä mitään päivitystä tänne blogiin. Silloin nostettiin jetti trailerille ja tuotiin pesuun kotipihaan, josta huollon kautta palaa mökille talvehtimaan.

Tänä viikonloppuna ohjelmassa oli rauhoittua, levätä ja nauttia.

Lämmitettiin palju saunan kaveriksi ja nautittiin meidän mökkispa:sta. 

Kynttilän valoa, hyvä kirja tai oikeastaan ehdin lukemaan kaksi, hyvää ruokaa ja juomaa...

...eikä maisemissakaan ollut moitittavaa. 

Tänä sunnuntaina trailerille nousi vene ja myös se tuotiin kotipihaan pesuun. 

Pientä haikeutta oli ilmassa, sillä kesä on lopuillaan ja vilkaisu kalenteriin kertoo, että montaakaan mökkiviikonloppua emme millään ehdi enää viettämään.

Aurinkoista sunnuntaita!

Annika

Loma on loppu!

Huomenna pitää taas mennä töihin sekä minun että miehen. Poika liittyy meihin arjenahertajiin keskiviikkona, kun koulu alkaa. Tämä yhdeksän viikon kesäloma on taas kulunut kuin siivillä. Alla olevat kuvat ehkä kuvaavat tunnelmiani...rauhallisin, tyynin mielin arjen harmautta kohti.

Aiemmista kesistä olen oppinut sen, että kun arki alkaa ei valitettavasti tänne mökille enää montaakaan kertaa ehditä. Muutama helteinen kesäviikonloppu mökillä kyllä sopisi vielä minun kalenteriini...

Annika

kaupunkiseikkailu osa 2

Vaikka tiistai oli melko sateinen ja harmaa päivä, rohjettiin lähteä jatkamaan kaupunkiseikkailua. Nyt kuljimme autolla kohteesta toiseen.

Tampereen ensimmäinen puhelinkoppi löytyi.

Näissä ja muissakin mielenkiitoisissa paikoissa saimme hyviä liikuntaohjeita.

Täällä opittiin miten saada selville puun korkeus ja olihan tämä myös loistava välikahvipaikka.

Tämä huvila oli aikoinaan Hatanpään kartanon paikalla.

Moni on lähtenyt reissuun tältä Tampere-Härmälä lentoasemalta. 

En todellakaan tiennyt, että vanha asemarakennus on säilynyt omakotialueen keskellä.

Pohdittiin, että joskus täytyy kyllä tutustua tähän Tampereen päähautausmaahan tarkemmin.

Tämä on Tampereen vanhin rakennus. Rakennettu jo 1500-luvulla.

Nyt meillä on suoritettuna 27/63 kaupunkiseikkailuradasta. Vielä siis yli puolet etsimättä ja kokematta. Jos vaikka näinä viimeisinä lomapäivinä ehdittäisiin vielä muutama suorittamaan...

Annika

Veneilemässä

Valitettavan sateisia ovat olleet viime päivät. Sääennusteiden mukaan uskaltauduttiin sunnuntaina veneilemään, kun lupaili poutaa ja onneksi tämä aikalailla pitikin paikkansa.

Nyt mökkirannasta suunnattiin kohti Hämeenlinnaa. Matkaa kertyi vesiteitse noin 150 kilometriä ja aikaa kului jälleen kokopäiväreissun verran. Kiva reissu ja mielenkiintoisia, meille uusia vesireittejä.

Tässä odotellaan pääsyä Lempäälän kanavaan.

Linna näkyvissä!!

Väylä kulkee aivan linnan vierestä kohti Hämeenlinnan keskustaa.

Tekemällä oppii - merimerkit tutuiksi pojalle itse suunnistaen.

Toivottavasti pieniä veneilyjä päästään vielä elokuussa tekemään. Traileri on nyt huollettu ja katsastettu odottamaan veneen nostoa. Kyllä tämä veneilykausi on vaan kovin lyhyt.

Annika