Syksy mökkeillen?

 Nyt kun tuo korona valitettavasti tuntuu taas muuttavan elämäämme rajoittuneemmaksi, olemme mieheni kanssa pohtineet josko tänä vuonna meidän perheen mökkikausi jatkuisikin pidemmälle...ehkä jopa syyslomalle? Yleensä meillä pakataan mökki talviteloille näin elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Tämä on johtunut ihan siitä, että kalenterit ovat täyttyneet kaikesta muusta mukavasta ja mökille ei ole enään viikonloppuisin ehtinyt. Nyt kalenterit ei koronan vuoksi selvästikään täyty aiempien syksyjen tapaan, joten ehkäpä tästä tulee uudenlainen mökkisyksy...

Annika

Punaista...

 . . . näkyy luonnossa mutta ei valitettavasti meidän kasvatuslaatikossa. Pojan kanssa yhdessä ollaan kasvateltu tänä kesänä chilejä (poika kylvi keväällä siemenet) sekä kirsikkatomaatteja (ostettiin valmiit taimet). Tomaatin taimet olivat noin 30 senttisiä ostettaessa ja myyjä lupaili, että eivät siitä kovin paljoa kasva, vaan ryhtyvät tuottamaan satoa. No ovat melkoisesti kasvaneet, mutta kukkimista sai odotella. Nyt kukkivat, mutta pahoin pelkään, että sato ei enää ehdi kypsyä. Ja samaa vikaa meidän chileissä eli nekin vasta kukkivat, joten taitaa jäädä palot tänä vuonna haaveeksi.

Nämä puutarha/kasvatushommat eivät ole mitenkään mun juttu, joten ei ihan hirveästi harmita vaikka satoa ei saadakkaan. Ensi vuonna kokeillaan ehkä jotain muuta...kesäkurpitsaa? Kurkkua?

Metsässä luontoäidin puutarhassa kyllä punertaa jo ihan mukavasti. Puolukat kypsyy ja ihania ovat minusta nuo kärpässienetkin vaikka myrkyllisiä ovatkin.

Annika

Sittenkin ihan hyvä viikonloppu!

 Viikonlopun säätietojen tarkentuessa pohdimme, että kannattaako lähteä mökille? Vaikka perjantai olikin luvattu helteisen hienoksi, oli muuten luvassa melkoisen sateista ja synkkää. Arki on kuitenkin imenyt mehut meistä niin, että leppoisa oleskelu mökissä sateen ripsiessä kattoon, ei kuulostanut ollenkaan huonolta. Mökille siis suunnattiin jo perjantaina päivällä...

Lauantai oli toki harmaa päivä, mutta ei ollenkaan niin sateinen kuin ennustettiin. Ja mukavan lämmin sää oli koko ajan. Tänään taas aurinkokin paistoi. Lenkkeiltiin, lueskeltiin, saunottiin ja herkuteltiin...siinä pääpiirteissä meidän viikonloppu mökillä.

Syksyn lähestyminen näkyy jo herkuissakin eli on omenakaurapaistoksen aika.

Kotona en oikeastaan koskaan paista lättyjä, vaan teen pannukakkua. Sateisena iltana ehti hyvin paistaa kasan lättyjä iltapalaksi.

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin koko perheen voimin kävelylenkillä. Meillä on vakiintunut mukava 3,5 kilometrin mittainen lenkki näitä kapeita mökkiteitä pitkin.

Tälläinen kaveri tuli kylään tällä kertaa...ei kuitenkaan ehkä sama tyyppi kuin viimeksi toukkana nähtiin?!?

Annika

elokuu...

. . . väkisin tämäkin kesä kääntyy loppupuolelle. Illat ja yöt ovat jo pimeitä. Luonnossa näkyy loppukesän merkkejä...

Tänä vuonna näitä mustikoita on metsässä riittänyt ja olen innostunut poimimaan niitä minun mittapuulla poikkeuksellisen paljon. Pakkasessa taitaa olla jo kuusi litraa. Minä poimin marjat ihan käsin, ilman poimureita ja vain 1/2 -1 litraa kerrallaan, sillä selkäni ei jaksa yhtään enempää.

Birgitan polulla nähdyn käärmeen jälkeen tämä pirtsakan värinen toukka mökkipihassa oli ihan mukava tuttavuus. Isona siitä tulee syreenikiitäjä, joka ei ole ollenkaan näin ihanan oloinen kuin tämä toukkavaiheessa oleva.

Yksi loppukesän merkki on kesäloman loppuminen. Nyt lauantaina oli vielä hetki aikaa nauttia lomasta mökkiterassilla lämpimänä kesäiltana, huomenna alkaa arki.

Mökkielämämmekin siirtyy taas viikonloppu painotteiseksi, kun arki astuu kuvaan. Toivotaan kuitenkin, että kesä jatkuu ja syksystäkin saataisiin lämmin ja kaunis.

Annika

Birgitan polulla

Eilinen päivä patikoitiin Lempäälässä Birgitan polulla. Lähdimme liikkeelle Savontieltä (siihen sai jätettyä auton hyvin parkkiin) ja tallustelimme 19 kilometriä päätyen Hääkivelle, jonne olimme jättäneet lähdettäessä toisen auton odottamaan meitä. 

Luonnon ihmeellisyyttä saatiin matkalla ihastella. Mustikoita oli nämäkin metsät pullollaan. Pieniä metsäjärviä ja -lampia nähtiin useita. Kohtaaminen käärmeen kanssa olisi saanut jäädä väliin, mutta hienosti ohitimme toisemme ilman että kumpikaan osapuoli sai osumaa. Metsässä luulimme tavanneemme vaarattoman rantakäärmeen, mutta kotona googlaamalla vahvistui epäily mustasta kyystä.

Kivan lisän patikointiin toi myös geokätköt, joita polun varteen oli kätketty runsaasti. Meidän saldoksi tuli 16 löydettyä kätköä tällä reissulla (pari lähellä olevaa kätköä oli löydetty jo aiemmin).

Matka taittui hyvin merkittyä reittiä pitkin hiukan vaihtelevissa maastoissa. Hyvää polkua pitkin...

...pitkospuita pitkin...

...haasteellisemmasta kivikosta selviytyen...

...hauskan näköistä juurakkoa pitkin...

... sekä useita pikku siltoja ylittäen.

Reput olivat täynnä hyvää evästä, sillä eihän muuten retki ole oikea retki! Kyllä illalla jaloissa tuntui, että patikoitu on. Mökkisaunan lempeät löylyt pehmittivät väsyneitä lihaksia ja päälle vielä hyvät unet. Miehen kanssa innostuttiin niin, että syksyn aikana haaveissa kulkea tuolta Savontieltä Kaarinan polkua Kangasalle...

Annika