Juhannus

Kevät ja alkukesä ovat menneet varsin vilpoisissa säissä. Juhannus ei tehnyt tästä poikkeusta. Juhannusaattoa saatiin kuitenkin viettää poutasäässä ja lämpötila hoitui pukeutumisella, joten pihalla pystyttiin olemaan. Juhannuspäivä sitten vietettiinkin pirtissä sateelta suojassa.

Juhannusruusu ajoitti tänä vuonna kukintansa juuri oikeaan aikaan. Ruusupuska on muutenkin kasvanut ihan silmissä, kun vierestä kaadettiin koivu pari vuotta sitten.

Juhannusaatto-aamu alkaa aina Britakakun täyttämisellä ja niin myös tänä vuonna. Mies täyttää ja lämmittää paljun sekä loimuttaa lohet. Kaveripariskunta saapuu puoliltapäivin ja sitten nostetaan maljat kesälle ja juhannukselle perinteisesti mansikkakuohuviinillä.

Useana juhannuksena meillä on pelattu pihapelinä yatsia. Minä en ole oikein koskaan innostunut tuosta pelistä. Tälle vuodelle toinkin meidän juhannukseen uuden perinteen. Tämä on monessa perheessä/suvussa pitkällinen perinne, mutta ei vain ole meille rantautunut tätä aikaisemmin. Meillä järjestettiin nyt ensimmäiset juhannusolympialaiset!

Tässä nähtävillä hiukan lajitarpeistoa. Kaikki innostuivat tästä uudesta perinteestä, jopa meidän teini oli innokkaana kisaamassa. Lajeja oli kahdeksan ja voittajalle ojennetiin pokaali, joka toimii kiertopalkintona eli komeilee nyt ensi juhannukseen asti Tiinan takan päällä.

Saunomisen ja paljuttelun jälkeen kootiin iltapalanapostelupöytä, josta löytyi jokaiselle jotakin. Napostelun lomassa pelattiin sananselityspeliä ja samalla opittiin uusia sanoja, joihin ehkä murrealueella on vaikutusta tai sitten vain ystävälläni on ihan omaa sanastoa. En ollut koskaan kuullut, että kiisselin päälle muodostuvaa kuorta kutsuttaisiin ketuksi tai että diskosta käytettäisiin nimitystä konva. Oppia ikä kaikki!

Jälleen yksi juhannus juhlittuna. Nyt kovasti toivon, että ilmat lämpenisivät ja pääsisi oikeasti nauttimaan kesästä ja lomasta.

Annika