Nämä kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa täällä Levillä ovat olleet loistava nollaus lukuvuoden päätteeksi. Täällä on ehditty liikkumaan ja ulkoilemaan monella tavalla. Mutta myös loman aikatauluttomuus eli rauhalliset aamut ja rennot illat ovat tulleet tarpeeseen.
Ensimmäisessä postauksessani täältä kerroin jo kolmesta patikointiretkestä. Levin rinteitä patikoitiin myös toiselta suunnalta ja samalla etsittiin loput geokätköt tunturin ympäriltä. Mies ja poika vuokrasivat kolmeksi tunniksi sähkömaastopyörät ja kurvailivat niillä pitkin Levitunturia.
Poroja on nähty, näin kesäaikaan, paljon enemmän kuin talvella.
Minä lenkkeilin koiran kanssa, tosin aurinkoiset kelit käyvät tuon meidän vanhan herran voimille. Onneksi välillä pääsi kahlailemaan virkistäviin tunturilammikoihin.
Levin seikkailupuistossa käynnisteltiin tämän kesän kiipeilyt. Valitettavasti ukkosen lähestyessä puisto jouduttiin tyhjentämään turvallisuussyistä ja meidän kiipeilyt jäivät kesken.
Patikointia jatkettiin Aakenustunturilla ja matkaa Moloslaenkierrokselle tuli 12 km. Sää oli puolipilvinen ja monia sadepilviä nähtiin tunturista kun katseltiin. Vältyimme kuitenkin sateelta ja pääsimme kuivina autolle.
Toisen maailmansodan aikana 1. helmikuuta 1944 Luftwaffen Pontsalanjoelta Rovaniemelle matkalla ollut Junkers Ju 52 -kuljetuskone eksyi lumipyryn vuoksi ja törmäsi Moloslaen rinteeseen. Neljä koneessa ollutta saksalaista kuolivat. Suomalaiset räjäyttivät koneen myöhemmin.
Tunturissa pilvet olivat todella lähellä.
Patikoinnin päätteeksi ajeltiin Ylläkselle ja pitihän sitä Jounin kaupassa käydä. Syötiin siellä oikein maistuvat poroburgerit.
Keskiviikkona sää viileni merkittävästi ja pilvisyys lisääntyi. Sää suosi koiraa eli se pääsi mukaan isonporon kierrokselle. Minä kun en täällä talvella murtsikkaa hiihdä, niin nämä lenkit; valorakka, pikkuporo ja isoporo ovat olleet vain nimiä, nyt ovat lenkit maastoineen tuleet tutuiksi. Mutta älkää erehtykö luulemaan, että olisin niitä ensi talvena sivakoimassa!
Poika kävi useampaan kertaan pomppimassa tramppaparkissa.
Tänään perjantaina vielä viimeiset patikoinnit, maisemia ihaillen sekä löytäen muutama geokätkö. Ensiksi ajeltiin Ruoppakönkäälle, jossa pienet koskenkuohut päättyivät rauhalliseen lampeen.
Toinen patikointimme kulki lapin shamaani Päiviön jäljillä pitkin Levitunturin rinteitä.
Loman lopuksi päästiin vielä kurvailemaan kesäkelkkaradalle.
Varsin tyytyväinen saa, tälläinen ei niin liikunnallinen ihminen, olla näiden kahden viikon liikuntasaldoon:
- ma Kätkätunturi 14 km
- ti Levitunturi 15 km
- ke Pallastunturi 8 km
- to valorakka 6,5 km
- pe Levitunturi 13 km
- la dayspa
- su valorakka 6,5 km
- ma seikkailupuisto
- ti Aakenustunturi 12 km
- ke isoporo 9 km
- to kylpylä
- pe Ruoppaköngäs & Levin Kellostapuli 4,5 km
Huomenna suunnataan kotiin ja pian sieltä matka jatkuu omalle kesämökille. Näihin mökkimaisemiin palaamme jälleen hiihtolomalla.
Annika
