Mitä äidit edellä...

...sitä lapset perässä. Muistan kuinka täällä mökillä teininä aurinkotuolissa lojuessani moitin äitiäni, joka puuhasi koko ajan jotain. Suomen kesässä harvoin oli aurinkoista ja lämmintä ja sitä ei minusta pitänyt kuluttaa nurkkien jynssäykseen. Kuinka tulikaan tänään juuri nuo kommentit mieleeni...aamupalalla sanoin miehelle ja pojalle, että tänään nautin vain auringosta lepotuolissa ja korkeintaan luen samalla. No kuinkas sitten kävikään...huomasinkin että kelihän on hyvä mattopyykille. En sitten juuri lepotuoliin ehtinyt istahtaan, mutta rivi puhtaita mattoja roikkuu narulla!

Samaa "kaavaa" olen saanut todistaa mieheni kohdallakin. Hän urakoi jälleen yhtä uutta terassia tänne mökille. Rakennusprosessi etenee lausein "ei tää nyt kovin kummoinen ole ja tuokin on nyt vähän niin ja näin...." siis vähättelee omaa osaamistaan. Mieheni on oikein taitava nikkaroija, samoin kuin hänen äitinsä on taitava neulomaan. Kuitenkin jokaiset sukat ja lapaset anopilta saapuvat meille saatesanoilla näistä nyt tuli vaan tämmöiset ei ole pakko ottaa mutta jos kelpaa niin....

Poikamme osallistui kuluneella viikolla elämänsä ensimmäiselle leirille. Hän jännitti ihan valtavasti tuota leiriä ennakkoon. Aivan kuten minäkin lapsena jännitin yhtä ja toista uutta ja ennenkokematonta.

Niin sitä periytyy/toistuu asiat sukupolvelta toiselle...onneksi myös hyviäkin taitoja/asioita!

Annika